Peliriippuvuuden taustalla luullaan virheellisesti olevan vahva viehtymys uhkapeleihin. Todellisuudessa syyt ovat jossain syvemmällä. Pelioperaattorit voivat auttaa eri tavoilla niitä, joilla ilmenee merkkejä vakavasta peliriippuvuudesta.
Monesti peliriippuvuutta yritetään hoitaa hallitsemalla ja kontrolloimalla pelaamista. Tällöin pelaamiseen johtavat syyt jäävät kokonaan huomiotta sekä juurisyy jää ilman hoitoa. Peliriippuvuudesta paraneminen vain pelaamista rajoittamalla ei ole kovinkaan tehokas keino.
Peliriippuvuuden myöntäminen itselleen, ja varsinkin omalle perheelle voi hävettää niin paljon, että apua on vaikea hakea. Riippuvuutta saatetaan yrittää hoitaa erilaisilla keinoilla itse, ja ammattilaisen apuun turvaudutaan vasta viimeisenä keinona, kun kaikkea muuta on jo kokeiltu.
Perheen apu
Puoliso ja muut perheenjäsenet saattavat hyvää tarkoittaen käyttää mitä erikoisimpia keinoja yrittäessään auttaa. Rahaa ja pankkitunnuksia yritetään piilotella ja pelaamista yritetään rajoittaa vahtimalla pelaajan tekemisiä. Riippuvainen löytää kyllä keinot ja liika vahtiminen vain lisää ahdistusta. Äärimmilleen vietynä saatetaan kontrolloida jopa sitä, mitä TV:stä voi katsella. Kavereiden kanssa vietetty aika saatetaan myös nähdä pelaamista lisäävänä uhkatekijänä, ja sitä saatetaan rajoittaa. Puoliso saattaa myös luokitella erilaisia harrastuksia ja tapahtumia pelaamiseen kannustavana riskinä, ja niitä halutaan vältellä. Tekemistä kontrolloimalla yritetään saada niskaote ongelmasta. Jos pohjimmaista ongelmaa ei ymmärretä, ei toimivaa hoitokeinoakaan löydy.
Ongelmapelaamisen rajoitus
Perheenjäsenten tapaan myös pelioperaattorit saattavat yrittää auttaa liiasta pelaamisesta kärsiviä. Vapaaehtoisten keinojen lisäksi myös lainsäädäntö saattaa asettaa ehtoja toiminnalle. Ongelmaa lähestytään usein oireiden tasolla, ja keinot valitaan sen mukaisesti. Mikäli pelaaja tunnistetaan ongelmapelaajaksi, hänen luottokorttinsa käyttöä uhkapelaamiseen saatetaan rajoittaa. Pelaaja voi myös rajoittaa omaa pelaamistaan joko rahamäärän, pelien keston tai ajan mukaan.
Pelaamista voidaan myös rajoittaa siten, että pelaaminen sallitaan tunnuksilla vain kerran viikossa. Pelaaja voi myös estää tunnuksiensa käytön määräajaksi tai toistaiseksi. Pelaamista rajoittamalla voi tulla tunne siitä, että pelaaminen olisi hallittua. Juurisyy jää kuitenkin hoitamatta, ja pelaamisesta voi tulla yhtäkkiä suurempi ongelma kuin aikaisemmin. Peliriippuvainen voi luoda itselleen uusia tunnuksia ja pelata salaa. Vapaaehtoiset rajoitukset voi purkaa milloin tahansa.
Riippuvuus
Peliriippuvuutta voisi verrata huumeongelmaan siinä mielessä, että vaikka itse riippuvuuden aiheuttajan poistaisikin hetkellisesti, ei riippuvuus poistu. Yksilön kannalta näköpiirissä on vain hetkellinen este, jonka voittamiseksi luova mieli keksii keinot. Perheenjäsenille voidaan teeskennellä, että riippuvuus on voitettu, ja kävelylenkillä pelataan salaisella pelitilillä.
Riippuvuudesta kärsivän on helppo valehdella, ainakin hetkittäin. Saatetaan yrittää opetella pelaamista kohtuudella ja tunnistaa ne hetket, jotka laukaisevat pelihimon sillä ajatuksella, että pelaaminen olisi sen jälkeen kontrollissa. Monesti niillä keinoilla löytyykin lyhytkestoista apua. Itse juurisyyn löytäminen helpottaa ongelman hoitamista merkittävästi.
Psykologian keinot
Perinteisessä psykologiassa uskotaan, että menneen tapahtumat ja kokemukset ovat vaikuttaneet riippuvuuden syntyyn ja riippuvuus johtuu siitä, että pelaaja haluaa paeta todellisuutta. Vuosien terapiassa saatetaan tarkastella syvällisesti suhdetta vanhempiin, lapsuuden traumoja, epäonnistuneita ihmissuhteita ja niihin liittyviä tuntemuksia. Tunteita käsittelemällä pyritään saamaan myös pelihimoa pienenemään. Usein peliongelman taustalla ei kuitenkaan ole lapsuuden trauma tai muu vastaava kokemus, eikä sen työstäminen vaikuta itse pelaamiseen. Traumojen ja ongelmien työstäminen varmasti parantaa muita elämän osa-alueita. Moni löytääkin terapiasta apua, vaikka aluksi olisikin pitänyt sitä tarpeettomana.
Perinteiset hoitokeinot näkevät riippuvuuden sairautena, jota pitää hoitaa. Pysyvää tulosta ei kuitenkaan luvata, vaan usein korostetaan sitä, että toipuminen on elämänpituinen prosessi.
Peliriippuvuuden hoito
Peliriippuvuutta ymmärtääkseen täytyy olla perillä siitä, miten mieli toimii. Monesti pelaaminen on tapa selviytyä arjesta. Epämiellyttäviä tunteita ei kestetä loputtomiin, ja pelaamisesta voikin löytyä hetkellistä helpotusta. Mieli kaipaa myönteisiä asioita tasapainottamaan niitä ikäviä ja raskaita tapahtumia, joita kaikilla on arjessa. Mieli tarvitsee vaihtelua ja kivoja tapahtumia, löytyivät ne sitten peleistä tai jostain muualta. Pelaaminen onkin monelle selviytymiskeino. Riippuvuutta voidaan hoitaa vasta sitten, kun löytyy syvempi merkitys sille, miksi halu pelata on niin vahva, ja minkä takia pelaaminen on hallitsematonta. Hoito auttaa ymmärtämään sitä, miten elämää voi elää analysoimatta liikaa. Stressiä ja negatiivisia tunteita opetellaan hallitsemaan muilla tavoilla.
Useilla nettisivustoilla onkin linkkejä, mistä löytää apua silloin kun pelaaminen vaikuttaa elämään liikaa. Se, mikä toimii yhden kohdalla ei välttämättä auta toista. Halu parantua pitää kuitenkin tulla pelaajalta itseltään, kukaan ei voi pakottaa toista parantumaan, eikä auttaa silloin, kun toinen ei halua apua.